You may be a sinner but your innocence is mine

Hoi!
Montakohan kertaa olen saanut inspiraation kirjoittaa,
kirjautunut bloggeriin, lukenut seuraamieni blogien uusimmat kuulumiset,

mutta jumittunut joka ikinen kerta tähän samaan kohtaan, "Uusi teksti"

Se etten saa kehitettyä teille mitään lukemista,
johtuu siitä etten millään saa aikaiseksi edes yhtä yksinkertaista lausetta.
Tuntuu että olen kadottanut taidon kirjoittaa.
Voi tosin olla, että tää kaikki aika on mennyt johonkin aivan muuhun,
koska täytyy myöntää etten ole hetkeen tainnut miettiä koko blogia.



Tänään puhuin pitkästä aikaa ja vieläpä helposti yli tunnin puhelun,
mun elämässäni erittäin merkittävän ihmisen kanssa.
Puhelu eteni vaiheittain; kuulumisia, syyttelyä, huutamista,
anteeksipyytelyä, sopimista, avautumista, itkemistä, hiljaisuutta, nauramista.
Näiden summa on oikeastaan erikoisen hyvä mieli.
Oli pakko vielä tehdä doublecheck peilin edessä,
että voiko sieltä tosiaan tuijottaa takaisin sama ihminen kuin ennen puhelua. 

Hyvin outoa nähdä aito hymy kasvoillani.

Let your past make you better,
not bitter.

Kuulumisistani sen verran, että voin ylpeänä ilmoittaa
kuinka musta tasan kahden viikon kuluttua tulee helsinkiläinen.
Ei kyllä aavistustakaan mitä mä siellä rupean duunaamaan,
kun en taida nyt kolmantenakaan vuonna saada raahattua itseäni koulun penkille.
Tiedän, oon niin helvetin laiska ja aikaansaamaton ihminen.
Eipä tässä kai sit kummempia, tai no joo salee löytyy kummempia,
mutta tämän postauksen sanoma oli se, että I'M BACK in business!

Loppukevennys